Sakramentit eri kirkkokunnissa

Evankelis-luterilaisessa kirkossa sakramentteja ovat ne, jotka kirkko katsoo Jeesuksen asettaneen eli kaste ja ehtoollinen. Lutherin varhaiskautena hän piti rippiä sakramenttina, mutta sitä ei myöhemmin luettu sakramentteihin. Luther liittyi sakramenttikäsitykseen, jossa sakramentin luo Jumalan lupaus yhdistettynä aineeseen. Reformaatiossa korostettiin kuitenkin Kristuksen asemaa niin paljon että sakramentin määrittelyyn lisättiin käsitys, että sen tuli olla Kristuksen asettama.

Luterilainen kirkko edustaa sakramenttirealismia: sakramenteissa Jumalan armoa pidetään näkyvässä aineessa läsnäpä, eikä kyseessä ole vain symbolinen toimitus.

Ortodoksisessa kirkossa sakramenttien määrä ei ole vakiintunut, mutta niihin luetaan kaste, mirjavoitelu, ehtoollinen, katumus, pappeus, avioliitto sekä sairaanvoitelu. Sakramentteihin on aikaisemmin kuulunut myös mm. hautaus, vedenpyhitys, mirhan valmistus, munkki tai nunna vihkimys sekä kirkon vihkimys.

Ortodoksisen kirkon mysteeriot ovat armon näkyviä välikappaleita, joiden kautta saamme Pyhän Hengen lahjan.

Katolisen kirkon sakramentit ovat kaste = kristillisen elämän perustus, konfirmaatio = vahvistus, papiksi vihkiminen, avioliitto, ehtoollinen, rippi = parannus/sovitus sekä sairaiden voitelu.

Noita Nadelia tutustuu ortodoksisuuteen

Päiväkirjamerkintä

Rakas päiväkirjani! Kävin tänään vierailulla ortodoksisessa kirkossa. Olin todella iloisesti yllättynyt siitä, miten kaunis se oli. Kirkko oli ulkoa ja sisältä katsottuna todella lumoava. Vaikka uskonkin ”Taikahömpötykseen”, liikutuin silti kirkon ulkonäöstä.

Kirkossa vierailusta mieleeni ei oikeastaan jäänytkään muuta kuin sen kauneus. Siellä oli todella koristeellista. Lukuisat ikonit loivat tunnelmaa ja suitsukkeiden tuoksu huumasi minut. Tässä voisi ihan kuvitella kääntyvänsä ortodoksiksi.

Opillisesti ortodoksisuus ei kuitenkaan sopisi minulle, joten vedän sanomiseni takaisin. En olisi valmis paastoamaan, ja samalla luopumaan hetkellisesti eläinkunnan tuotteista. Mitä tekisinkään silloin herkullisille liharesepteilleni, eivät ne ainakaan poltettavaksi joutaisi! Minua pelottaa myös ortodoksisen kristillisyyden pääajatus jumalallistumisesta. En pystyisi etsimään itsestäni Jumalan kuvaa, ja sitä kautta muuttumaan vähitellen Jumalan kaltaiseksi.

Toisaalta huomasin rakastavani ikoneita. Ne olivat jollain tapaa kiehtovia ja mystisiä, kuin noituus. Ihmiset rukoilivat ikonien edessä ja he myös sytyttivät tuohuksia niiden eteen. Huomasin muistuttavani ulkonäöllisesti yhtä ikonia, taitaa minussa ja Neitsyt Mariassa olla samoja kasvonpiirteitä…

Minua ihmetytti kirkossa se, että siellä ei ollut penkkirivistöjä ollenkaan. Ihmisten täytyy olla todella kärsivällisiä jos he jaksavat seistä koko liturgian läpi. Minusta ei siihen olisi.

Taidankin vain pysytellä noitana, tai en ainakaan ole kääntymässä ortodoksiksi. Olen kuitenkin ajatellut aloittaa ikonien maalaamisen, koska huomasin niiden sisältävän jotain taianomaista. En kuitenkaan halua sen enempää ortodoksisuutta elämääni. En ainakaan nyt, ehkä sitten tulevaisuudessa…

Noita Nadelia

Noita Nadelia - päivä paavina

Mitä ihmettä aikakoneeni on jälleen sekoillut? Ettei vaan rakas Henkkani olisi mennyt näpertelemään mokomaa vehjettä. No joka tapauksessa. Heräsin tänä aamuna kummastuksekseni paavina. Olisit nähnyt ne vaatteet ylläni. Näytin kuin enkeliltä. Enkä todellakaan ole mikään puhtoinen, valkokaapuinen Hyvis. Olen Pahis, sanon minä.

Ja niin kuin tarinoissa on tapana käydä. Minunkin päivässäni kaikki ei ollut vielä menetettyä. Ne paheksuvat ilmeet väkijoukolta, kun yritin pitää puhetta valtaistuimeltani. En tule unohtamaan niitä. Luulen ihmisten epäröineen naispuolista paavia, mutta ken sen tietää. Luulisi ainakin, että feministiset ajattelijat olisivat olleet tyytyväisiä…

Olihan toki päivässä jotain ihanaakin. Sain sentään johtaa päivän verran katolista kirkkoa ja samalla hoitui Vatikaanin päämiehenkin virka. Olin aika monilahjakkuus. Sain myös käyttööni vertauskuvalliset taivasten valtakunnan avaimet. Superia!

Olen myös todella otettu siitä, että Michelangelon suunnittelemat Pietarin kirkon aukion pylväät olivat käsin kosketeltavissa. Kävin myös katsastamassa kyseisen monilahjakkuuden kattofreskoja. Ne olivat lähes yhtä lumoavia kuin ikonit, ortodoksisessa kirkossa.

Koko paavina olo on ollut todella mahtava kokemus. Jos en olisi ryhtynyt noidaksi, olisin varmasti harkinnut uraa paavina. Sellaiseen johtoasemaan pääsy ei kuitenkaan varmasti ole yksinkertaista.

Ainiin yksi asia meinasi unohtua mainitsematta! Pääsin tekemään pieniä muutoksia Indexiin, mutta ne jääköön salaisuudeksi…

XXX Nadsku-paavi

Kirkkokuntalaulu

Kirkkokuntalaulu
(sävel: hämähämähäkki)


Katolinen kirkko
paavin valitsee.
Tämä sitten heille
synnit ilmaisee.
Rippituolin kautta
anteeksi ne saa.
Vatikaanin arki
jatkaa kulkuaan.

Idässä on kirkko
ortodoksinen.
Venäjällä, Kreikassa
on meno slaavinen.
Mystiikkaa riittää,
perinteitä myös.
Pyhimysten mallia
voi seurata myös työss’.

Lutherista alkoi
uskonpuhdistus.
Tärkeä juttu oli
uskonvanhurskaus.
Raamatusta otti
mallin elämään.
Kaksi sakramenttia jäi
kirkkoon kestämään.

Zwingli sekä Calvin
Sveitsin uskon puhdisti.
Reformoitu kirkko
siitä syntyipi.
Ahkerat ja hyvät
pääsee taivaaseen.
Vaan mistä tietää ketkä
Jumala valitsee?

Englannissa kirkko on
anglikaaninen.
Hienoa on meno
korkeakirkollinen.
Piispat ovat tärkeitä,
kirkot upeita.
Kaksi sakramenttia
tälläkin kirkolla.

Helluntaina kirkko
puhui kielillä.
Siksi karismaatikko
on usein äänessä.
Uskovien kaste
on oma ratkaisu.
Entiselle elämälle
tulee katkaisu.

Keskenänsä kirkot
tuskin enää riitelee.
Ekumeniassa sovun
siemen kasvanee.
Paljon on eroja, vaan
yhteistäkin on:
Raamattu ja usko
ja armo loputon.

Kristikunta nyt

Lisää kommenttisi jos haluat.