Nadelian tarinan päätepysäkki

Tämä on tarinani loppu, tai pikemminkin uuden alku

Harvat sadut päättyvät huonosti, ja useimmat niistä jäävätkin elämään legendoina. Niin toivon myös käyvän minulle. En halua jäädä pölyttymään ihmismieliin. Tahdon olla unohtamaton noita, noita joka ei kuole koskaan.

Minun veroistani ei tule olemaan enää koskaan. Olen maailman paras noita, ensimmäinen ja viimeinen noita laatuaan. Toivon, että edes sinä tulet minut muistamaan ainiaan. Ethän vain unhoita räväkkää olemustani ja kaikkia niitä tempauksiani, joista sinulle kerroin. Avarsin sinulle maailmaani ja pääsit kurkistamaan salaiseen elämääni. Sinne ei aivan kaikilla ole oikeutta päästä, muista se.

Tärkeintä on sinun muistaa se, että minä en ole mennyt ainiaaksi. Olen täällä niin kauan kuin sinä vain tahdot minun olevan. Kuvittele minut paikkaan, jonne tahtoisit minun menevän, niin ehkä tapaamme jälleen siellä. Kiitokseksi minä voin paljastaa sinulle muutamia salaisia reseptejäni. Ja tämän minä vannon, kautta noidansangon, jos sanani syön, niin luutani minut vieköön!

Taikauskoinen noitasi, Nadelia

Noita Nadelia tutustuu ortodoksisuuteen

Päiväkirjamerkintä

Rakas päiväkirjani! Kävin tänään vierailulla ortodoksisessa kirkossa. Olin todella iloisesti yllättynyt siitä, miten kaunis se oli. Kirkko oli ulkoa ja sisältä katsottuna todella lumoava. Vaikka uskonkin ”Taikahömpötykseen”, liikutuin silti kirkon ulkonäöstä.

Kirkossa vierailusta mieleeni ei oikeastaan jäänytkään muuta kuin sen kauneus. Siellä oli todella koristeellista. Lukuisat ikonit loivat tunnelmaa ja suitsukkeiden tuoksu huumasi minut. Tässä voisi ihan kuvitella kääntyvänsä ortodoksiksi.

Opillisesti ortodoksisuus ei kuitenkaan sopisi minulle, joten vedän sanomiseni takaisin. En olisi valmis paastoamaan, ja samalla luopumaan hetkellisesti eläinkunnan tuotteista. Mitä tekisinkään silloin herkullisille liharesepteilleni, eivät ne ainakaan poltettavaksi joutaisi! Minua pelottaa myös ortodoksisen kristillisyyden pääajatus jumalallistumisesta. En pystyisi etsimään itsestäni Jumalan kuvaa, ja sitä kautta muuttumaan vähitellen Jumalan kaltaiseksi.

Toisaalta huomasin rakastavani ikoneita. Ne olivat jollain tapaa kiehtovia ja mystisiä, kuin noituus. Ihmiset rukoilivat ikonien edessä ja he myös sytyttivät tuohuksia niiden eteen. Huomasin muistuttavani ulkonäöllisesti yhtä ikonia, taitaa minussa ja Neitsyt Mariassa olla samoja kasvonpiirteitä…

Minua ihmetytti kirkossa se, että siellä ei ollut penkkirivistöjä ollenkaan. Ihmisten täytyy olla todella kärsivällisiä jos he jaksavat seistä koko liturgian läpi. Minusta ei siihen olisi.

Taidankin vain pysytellä noitana, tai en ainakaan ole kääntymässä ortodoksiksi. Olen kuitenkin ajatellut aloittaa ikonien maalaamisen, koska huomasin niiden sisältävän jotain taianomaista. En kuitenkaan halua sen enempää ortodoksisuutta elämääni. En ainakaan nyt, ehkä sitten tulevaisuudessa…

Noita Nadelia

Noita Nadelia - päivä paavina

Mitä ihmettä aikakoneeni on jälleen sekoillut? Ettei vaan rakas Henkkani olisi mennyt näpertelemään mokomaa vehjettä. No joka tapauksessa. Heräsin tänä aamuna kummastuksekseni paavina. Olisit nähnyt ne vaatteet ylläni. Näytin kuin enkeliltä. Enkä todellakaan ole mikään puhtoinen, valkokaapuinen Hyvis. Olen Pahis, sanon minä.

Ja niin kuin tarinoissa on tapana käydä. Minunkin päivässäni kaikki ei ollut vielä menetettyä. Ne paheksuvat ilmeet väkijoukolta, kun yritin pitää puhetta valtaistuimeltani. En tule unohtamaan niitä. Luulen ihmisten epäröineen naispuolista paavia, mutta ken sen tietää. Luulisi ainakin, että feministiset ajattelijat olisivat olleet tyytyväisiä…

Olihan toki päivässä jotain ihanaakin. Sain sentään johtaa päivän verran katolista kirkkoa ja samalla hoitui Vatikaanin päämiehenkin virka. Olin aika monilahjakkuus. Sain myös käyttööni vertauskuvalliset taivasten valtakunnan avaimet. Superia!

Olen myös todella otettu siitä, että Michelangelon suunnittelemat Pietarin kirkon aukion pylväät olivat käsin kosketeltavissa. Kävin myös katsastamassa kyseisen monilahjakkuuden kattofreskoja. Ne olivat lähes yhtä lumoavia kuin ikonit, ortodoksisessa kirkossa.

Koko paavina olo on ollut todella mahtava kokemus. Jos en olisi ryhtynyt noidaksi, olisin varmasti harkinnut uraa paavina. Sellaiseen johtoasemaan pääsy ei kuitenkaan varmasti ole yksinkertaista.

Ainiin yksi asia meinasi unohtua mainitsematta! Pääsin tekemään pieniä muutoksia Indexiin, mutta ne jääköön salaisuudeksi…

XXX Nadsku-paavi

Noita Nadelia luostarissa

Tällä kertaa teemme retken keskiaikaiseen nunnaluostariin yhdessä vakiovierailijamme Noita Nadelian kanssa. Sen suuremmitta puheitta antaa noidan itsen kertoa mitä paikasta piti…

”Olin siis ajautunut matkoillani taas kerran keskiajalle, mutta tällä kertaa halusin kokeilla jotain uutta. Päätin siis mennä nunnaluostariin, en mihinkään isoon ja ihmeelliseen vaan aivan tavalliseen noin parinkymmenen nunnan luostariin.

Ensimmäisenä päivänäni luostarin naisjohtaja abbedissa, otti minut vastaan. Jouduin lupautumaan luostarielämän nuhteettomuuteen, kuuliaisuuteen ja köyhyyteen, vaikka olinhan jo siinä vaiheessa täysin varma, etten hirmuisen pitkäksi aikaa tuonne paikkaan jäisi. Abbedissa antoi minulle myös sellaisen nunnapuvun. Suoraan sanoen tällaisen tavallisen noidan ylle se ei sopinut sitten lainkaan, kutitti ja hiersi vain inhottavasti!

Joka päivä luostarissa pidettiin seitsemän liturgista rukoushetkeä, joihin oli pakko jokaisen nunnan osallistua, myös keskellä yöllä! Käsittämätöntä, ettei saanut edes kunnolla nukkua! Päivisin teimme kaikenlaista äärettömän tylsää, kuten kopioimme arvokkaita kirjoja tai olimme inhottavan pitkäveteisillä oppitunneilla. Mutta jotain hauskaa luostarissa sentään oli. Sain nimittäin muutaman kerran käydä luostarin omalla sairastuvalla. Ja se vasta oli jännää! Siellä oli nimittäin todella paljon erinäisiin tauteihin sairastuneita ihmisiä. Ja sainpas hieman käyttää omaa osaamistanikin yrttien ja juurien kanssa…

Muut luostarissa olevat nunnat tuntuivat olevan erittäin vakavissaan luostarielämän suhteen. Itse en ollut mitenkään ääri-innostunut lähtemään kello 2 yöllä rukoilemaan, mutta nämä olivat aina valmiita tekemään, mitä abbedissa pyysi – mikä oli sinänsä aika kummalista. Jo muutaman päivän jälkeen kuitenkin kyllästyin luostari elämään niin, että päätin lähteä kohti uusia seikkailuja.”

Noita Nadelia kokeilee elämää anekauppiaana

Vihdoinkin olen löytänyt itselleni sopivan ammatin, nimittäin aneiden kauppaamisen. Miten helppoa onkaan myydä aneita hyväuskoisille ihmisille. En päässyt yhtä hyviin tuloksiin edes rohto- ja luutakaupalla. Ja tämä on niin yksinkertaista!

Ja niille, jotka eivät tiedä mitä anekauppa on: Voin valaista teitä hieman pienellä mainospuheellani!

Nyt se on todella yksinkertaista. Ai mikäkö? No aneiden osto tietysti. Ostamalla aneen voit hyvittää pahat teot ja lyhentää kiirastulessa vietettävää aikaa. Jos koet itse viettäväsi tarpeeksi hyveellistä elämää, voit myös ostaa aneen jo kuolleelle sukulaisellesi. Miten hyödyllistä ja kätevää! Etkä varmasti kadu ostopäätöstäsi.

No eikö kuulostanutkin hyvältä vai mitä? Ainakin tämä on jo tepsinyt useisiin ihmisiin, varmasti jopa naapuriisi. Kannattaa myös liittyä Facebook-ryhmään, sillä siellä voi joka kuukausi voittaa kaksi anetta yhden hinnalla.

Terveisin,

Arvostettu anekauppias Nadelia

P.S. Eikä sitten kannata välittää Martti Lutherin puheista. Hän ei tiedä mistään mitään, ainakaan minun mielestäni!

Keskis-Sanomat

Noita Nadelialla ja Henrik VIII:lla SALASUHDE!!!

Noita Nadelia ja Kuningas Henrik VIII on nähty kuljeskelevan kaupungilla yhdessä ja tiettävästi he ovat tapailleet toisiaan jo useiden kuukausien ajan. Mikäli uskomme luotettavia lähteitä, ja miksemme uskoisi.

Henkan ja Nadskun on nähty illastavan Englannin kalleimmissa ravintoloissa ja pari on myös viettänyt yhteisiä öitä kuuluisimmissa hotelleissa. Ehkä Henkka toivoo Nadelian taianomaisuuden tuovan miespuolisia kruununperijöitä.

Henrikin uusin naisystävä poikkeaa täysin edellisistä. Monet ovat epäilleet, että Nadelia olisi noitunut Henrikin pauloihinsa. Hovista kuitenkin kiistetään väitteet. Ja he painottavatkin ”Meidän Henkan” olevan elämänsä kunnossa.

Huhujen mukaan Henkka on ottanut käsivarteensa tatuoinnin, jossa lukee Nadsku. Toivottavasti pari on tosissaan, sillä pelkillä loitsuilla tatuointia ei voida poistaa.

Keskis-Sanomat toivovat parille rutkasti onnea. Eritoten Nadelialle, sillä pahoin pelkäämme, että hänelle käy yhtä pahasti kuin edeltäjilleenkin.

Yritämme saada tuoreen parin haastattelun ensikuun lehteen. Lukijat, Toivokaa parasta!

Keskis-Sanomat 5.3.1535

Noita Nadelia

Hei!

Olen noin 28 000-vuotias noita, joka rakastaa seikkailua kirkkohistorian eri aikakausilla. Erikoisinta minussa on ehkä se, etten vanhene juuri lainkaan vaikka ikää tuleekin koko ajan lisää. Käväisen usein vain hetken mielijohteesta katsahtamassa esimerkiksi vuoden 1054 tapahtumia, kun kirkot erosivat, tai vaikkapa keskiajan loppupuolella kun meitä ihania, suloisia, kilttejä noitia vainottiin! En voi käsittää miksi, vaikka puhutaanhan meistä usein pahaa. Minustakin, mutta ettehän te viisaat ihmiset valehtelijoita usko! Minä ja Henrik VIII mukamas, ja pyh sanon minä!

Oikea nimeni ei suinkaan ole Noita Nadelia, vaan Nadelia Lilian Almanus Urbanuksentytär Ursbezläinen, mutta ihmiset kutsuvat minua vain Nadeliaksi. Ammatiltani olen noita ja ihmeparantaja. Siinä lienee osa syy mikseivät ihmiset oikein pidä minusta – kumma kyllä, he eivät usko kykyihini, mutta voin kertoa, olen parantanut esimerkiksi paljon sairaita eläimiä. Kerään luonnosta vain erilaisia yrttejä ja juuria ja teen niistä sitten omia keitoksiani. Valitan, en voi tässä paljastaa ohjeitani tai yrttieni nimiä etteivät kilpailijat vain pääse vakoilemaan. Heitäkin nimittäin on, vaikka ovathan he paljon huonompia ja avuttomampia kuin minä.