keskiviikko 17. marraskuuta 2010

Nadelian tarinan päätepysäkki

Tämä on tarinani loppu, tai pikemminkin uuden alku

Harvat sadut päättyvät huonosti, ja useimmat niistä jäävätkin elämään legendoina. Niin toivon myös käyvän minulle. En halua jäädä pölyttymään ihmismieliin. Tahdon olla unohtamaton noita, noita joka ei kuole koskaan.

Minun veroistani ei tule olemaan enää koskaan. Olen maailman paras noita, ensimmäinen ja viimeinen noita laatuaan. Toivon, että edes sinä tulet minut muistamaan ainiaan. Ethän vain unhoita räväkkää olemustani ja kaikkia niitä tempauksiani, joista sinulle kerroin. Avarsin sinulle maailmaani ja pääsit kurkistamaan salaiseen elämääni. Sinne ei aivan kaikilla ole oikeutta päästä, muista se.

Tärkeintä on sinun muistaa se, että minä en ole mennyt ainiaaksi. Olen täällä niin kauan kuin sinä vain tahdot minun olevan. Kuvittele minut paikkaan, jonne tahtoisit minun menevän, niin ehkä tapaamme jälleen siellä. Kiitokseksi minä voin paljastaa sinulle muutamia salaisia reseptejäni. Ja tämän minä vannon, kautta noidansangon, jos sanani syön, niin luutani minut vieköön!

Taikauskoinen noitasi, Nadelia

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti