Tällä kertaa teemme retken keskiaikaiseen nunnaluostariin yhdessä vakiovierailijamme Noita Nadelian kanssa. Sen suuremmitta puheitta antaa noidan itsen kertoa mitä paikasta piti…
”Olin siis ajautunut matkoillani taas kerran keskiajalle, mutta tällä kertaa halusin kokeilla jotain uutta. Päätin siis mennä nunnaluostariin, en mihinkään isoon ja ihmeelliseen vaan aivan tavalliseen noin parinkymmenen nunnan luostariin.
Ensimmäisenä päivänäni luostarin naisjohtaja abbedissa, otti minut vastaan. Jouduin lupautumaan luostarielämän nuhteettomuuteen, kuuliaisuuteen ja köyhyyteen, vaikka olinhan jo siinä vaiheessa täysin varma, etten hirmuisen pitkäksi aikaa tuonne paikkaan jäisi. Abbedissa antoi minulle myös sellaisen nunnapuvun. Suoraan sanoen tällaisen tavallisen noidan ylle se ei sopinut sitten lainkaan, kutitti ja hiersi vain inhottavasti!
Joka päivä luostarissa pidettiin seitsemän liturgista rukoushetkeä, joihin oli pakko jokaisen nunnan osallistua, myös keskellä yöllä! Käsittämätöntä, ettei saanut edes kunnolla nukkua! Päivisin teimme kaikenlaista äärettömän tylsää, kuten kopioimme arvokkaita kirjoja tai olimme inhottavan pitkäveteisillä oppitunneilla. Mutta jotain hauskaa luostarissa sentään oli. Sain nimittäin muutaman kerran käydä luostarin omalla sairastuvalla. Ja se vasta oli jännää! Siellä oli nimittäin todella paljon erinäisiin tauteihin sairastuneita ihmisiä. Ja sainpas hieman käyttää omaa osaamistanikin yrttien ja juurien kanssa…
Muut luostarissa olevat nunnat tuntuivat olevan erittäin vakavissaan luostarielämän suhteen. Itse en ollut mitenkään ääri-innostunut lähtemään kello 2 yöllä rukoilemaan, mutta nämä olivat aina valmiita tekemään, mitä abbedissa pyysi – mikä oli sinänsä aika kummalista. Jo muutaman päivän jälkeen kuitenkin kyllästyin luostari elämään niin, että päätin lähteä kohti uusia seikkailuja.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti