Tärkeimmät kirkkoisät

Tertullianus (n. 155-230)

Oli kirkollinen johtaja sekä merkittävä kirjailija. Puolusti Vanhan ja Uuden testamentin yhteenkuuluvuutta sekä loi perustan kolminaisuusopille. Tertullianus oli käytännöllinen teologi ja realisti, joka suuntautui kohti materialismia.

Hänen opetuksiinsa kuuluivat että; sielu ei ollu olemassa ennen ruumista, sielun syntisyys selittyy maallisella, saatanallisella alkuperällä. Se on kahlittu Saatanaan, mutta siinä on hyvä siemen ja se on kristitty, kun se herätetään se palaa terveeksi ja kutsuu Jumalaa. Sekä että Jumalalla on ruumiillinen olemassaolo.

Tertullianus kannatti itsehillintää ja itsekuria ja oli yksi varhaiskristillisen kieltäytymisen ja ankaruuden johtavia edustajia. Hän opetti että saastaiset asiat saastuttavat katsottuna tai kuultuna, tästä syystä hän julisti että kristittyjen tulisi pysyä poissa teattereista, koska siellä esitettiin pakanallisia rituaaleja ja lausuttiin pakanallisten jumalien nimiä.

Hänen teoksiaan säilyi kaikkiaan 31 kappaletta mm. Apologeticus.

Origenes (n. 185-254)

Kristitty oppinut ja teologi. Origeneen kirjoitukset ovat merkityksellisiä ensimmäisinä todellisina yrityksinä selittää kristinuskoa älyllisesti. Hän loi perustan idän kristilliselle ajattelulle ja häntä pidetään tärkeimpänä 200-luvun kirkkoisänä. Origenes kehitti vertauskuvallisen raamatuntulkinnan. Hän kannatti opetusta kaikkien luotujen pelastamisesta

Origenes oli idealisti, jonka mukaan kaikki väliaikaiset ja materiaaliset asiat olivat merkityksettömiä, ainoastaan ideat olivat todellisia ja ikuisia. Näin ollen hän pitää Jumalaa eli puhdasta järkeä hengellisen ja ikuisen maailman puhtaasti ideaalina keskuksena. Hän oli tiukka Raamatun seuraaja. Se oli hänelle jumalallisesti inspiroitu, minkä saattoi päätellä sekä toteutuneista profetioista että siitä välittömästä vaikutelmasta, jonka lukija sai pyhistä kirjoituksista. Origenes ei esittänyt mitään lausuntoa ilman raamatullista perustaa.

Origenes valmisti saarnat lähes koko Raamatusta. Ne kirjoitettiin ylös hänen saarnatessaan. Origeneen saarnoja on säilynyt monista Raamatun kirjoista mm. I-IV Mooseksen kirjoista, Luukkaan evankeliumista, Jesajan sekä Jeremian kirjoista.

Augustinus (354-430)

Läntisen kristillisen kirkon merkittävin kirkkoisä, katolisen kirkon merkittävimpiä ja arvostetuimpia teologeja ja kirkon opettajia. Teki huomattavaa työtä filosofian ja teologian yhteen sovittamisessa.

Vapaa tahto oli yksi Augustinuksen käsittelemistä ongelmista. Hän pohti, että jos ihminen ei itse toimi oman tahtonsa mukaan tai ei tunne kristillisiä opetuksia, voiko hänet tuomita helvettiin pahojen tekojen takia. Augustinuksen tietoteoriassa hän katsoi ideoiden olevan ontologisesti kaikkein korkeimmalla tasolla, kaiken tiedon lähtökohtana olivat Jumalalla olevat ideat. Hän näki ulkopuolisen maailman olevan muuttuva ja aistien olevan pettäviä, siksi totuutta oli parempi etsiä ihmisen sisältä.

Augustinus miettii ajan ja ikuisuuden olemusta ratkaisevasti; hän käsittelee mennyttä aikaa, nykyhetkeä ja tulevaa aikaa, sekä ajan kulumista ja mittaamista.

Hänen mukaansa hyvä elämä tarkoittaa elämää, jossa ruumiin tarpeita on hillittävä.

Hän katsoi, ettei kukaan voinut pelastua ilman kastetta ja kirkon jäseneksi tulemista.

Augustinus on läntisen kolminaisuusopin muotoilija. Hänen mukaansa Isä, kaiken olemisen lähde, vastaa ihmisen muistia, Poika ihmisen aktiivista ajattelua ja kommunikaatiota ja Pyhä Henki ihmisen tahtoa ja rakkautta. Käsitys siitä että Henki lähtee myös Pojasta on merkittävimpiä läntisten kirkkokuntien ja ortodoksisen kirkon välisiä ongelmia. Käsitys on päätynyt myös n. filioque -lisäykseksi lännen kirkkojen uskontunnustuksiin. Augustinuksella on lukuisia teoksia, merkittävimmät niistä ovat Tunnustukset ja Jumalan valtio.