Olin kerran kävelemässä keskiaikaisen kaupungin keskustassa, kun huomasin erään, minun mielestäni hieman ihmeellisen näköisen miehen katselevan minua oudoksuen. Tiesin jo silloin, ettei se tietäisi mitään hyvää. Ihmisiä oli liikkeellä hyvin niukasti ja ne vähät jotka olivat, käyttäytyivät todella oudosti. Kulkiessani erään eukkojoukon ohi, kuulin heidän juttelevan miehestä. Hän oli inkvisiittori, jonka tarkoituksena oli poistaa vääräoppisuus kaupungista paljastamalla harhaoppisia ja rankaisemalla heitä. Tämän kuultuani päätin, että olisi parempi häipyä paikalta.
Minusta tuntui, että mies epäili minua jostakin, hän näet lähti seuraamaan minua. Hetken kuluttua vastaani tuli toinen samanlaisiin vaatteisiin pukeutunut mies, joka tarttui minuun. En yrittänyt vastustella, sillä tiesin sen tuovan vain lisää ongelmia. Nämä kaksi miestä veivät minut mukanaan tuomioistuimeen. Siellä he syyttivät minua kerettiläiseksi, joka tekee murhia ja syö vauvoja. En voinut mitenkään ymmärtää, minäkö muka joku kerettiläinen?!? Ei ikinä! Jostain kumman syystä muutaman tunnin kuluttu minut kuitenkin päästettiin pois. Ilmeisesti he tajusivat typerän virheensä.
Päätin lähteä pois siitä ajasta, mutta epähuomiossa erehdyin nyt keskiajan lopulle, jolloin käynnissä olivat noitavainot. Se oli kauheaa aikaa, mutta kaikesta huolimatta päätin jäädä joksikin aikaa. En oikein tiedä minne olisin uskaltanut mennä yöksi, joten päätin kokeilla hiljaisen näköistä kievaria. Olin menossa vuoteeseeni, kun vahingossa kolhaisin käteni johonkin. Siitä ei kuitenkaan tullut verta. Huomasin heti ystävällisen omistajan muuttuvan hieman oudoksi. En välittänyt siitä, mutta ilmeisesti olisi pitänyt, sillä jo pian inkvisiittorit olivat taas kolkuttelemassa ovelle.
Jouduin jälleen kuulusteltavaksi, tällä kertaa minua syytettiin noituudesta, sillä perusteella, että noidissa on sellaisia kohtia joista ei tule ollenkaan verta ja nyt minusta oli ”löydetty” sellainen. Tilanne oli erittäin vaikea, sillä jos olisin tunnustanut, olisin kuollut. Jos taas en minua, olisi kidutettu niin että kuolema olisi ollut lähes varma. Päätin kuitenkin olla tunnustamatta. Inkvisiittorit heittivät minut seuraavaksi yöksi vankityrmään uhaten erilaisilla kidutusmenetelmillä, kuten heittämisellä sidottuna veteen ja seisomista tulisilla hiilillä. Onnekseni olen kutienkin hieman erilainen noita. Keskiyöllä nimittäin, kun vartija oli nukahtanut, lähdin pois keskiajan lopusta turvallisimmille aikakausille, ja päätin, etten enää koskaan erehtyisi matkallani noitavainojen aikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti