Rakas päiväkirjani! Kävin tänään vierailulla ortodoksisessa kirkossa. Olin todella iloisesti yllättynyt siitä, miten kaunis se oli. Kirkko oli ulkoa ja sisältä katsottuna todella lumoava. Vaikka uskonkin ”Taikahömpötykseen”, liikutuin silti kirkon ulkonäöstä.
Kirkossa vierailusta mieleeni ei oikeastaan jäänytkään muuta kuin sen kauneus. Siellä oli todella koristeellista. Lukuisat ikonit loivat tunnelmaa ja suitsukkeiden tuoksu huumasi minut. Tässä voisi ihan kuvitella kääntyvänsä ortodoksiksi.
Opillisesti ortodoksisuus ei kuitenkaan sopisi minulle, joten vedän sanomiseni takaisin. En olisi valmis paastoamaan, ja samalla luopumaan hetkellisesti eläinkunnan tuotteista. Mitä tekisinkään silloin herkullisille liharesepteilleni, eivät ne ainakaan poltettavaksi joutaisi! Minua pelottaa myös ortodoksisen kristillisyyden pääajatus jumalallistumisesta. En pystyisi etsimään itsestäni Jumalan kuvaa, ja sitä kautta muuttumaan vähitellen Jumalan kaltaiseksi.
Toisaalta huomasin rakastavani ikoneita. Ne olivat jollain tapaa kiehtovia ja mystisiä, kuin noituus. Ihmiset rukoilivat ikonien edessä ja he myös sytyttivät tuohuksia niiden eteen. Huomasin muistuttavani ulkonäöllisesti yhtä ikonia, taitaa minussa ja Neitsyt Mariassa olla samoja kasvonpiirteitä…
Minua ihmetytti kirkossa se, että siellä ei ollut penkkirivistöjä ollenkaan. Ihmisten täytyy olla todella kärsivällisiä jos he jaksavat seistä koko liturgian läpi. Minusta ei siihen olisi.
Taidankin vain pysytellä noitana, tai en ainakaan ole kääntymässä ortodoksiksi. Olen kuitenkin ajatellut aloittaa ikonien maalaamisen, koska huomasin niiden sisältävän jotain taianomaista. En kuitenkaan halua sen enempää ortodoksisuutta elämääni. En ainakaan nyt, ehkä sitten tulevaisuudessa…
Noita Nadelia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti